perjantai 15. huhtikuuta 2016

Jojo Moyes: Jos olisit tässä

Jos nessuja tarvittiin Jojo Moyesin edellistä kirjaa lukiessa, nyt ne voi vaivihkaa siirtää sivuun (ehkä pitää ihan varuiksi jossain lähistöllä): ihan yhtä rankasti lukijaa ei tällä kertaa kohdella. Lou jatkaa uraansa kummallisissa työsuhteissa, tällä kertaa lentoaseman baarissa tarjoilijana.

Edellisen kirjan lukeneet tietävät, mistä on kyse. Willin jälkeisestä elämästä. Mutta käy ilmi, että Will ei olekaan täysin poistunut kuvioista. Tavallaan. Tai siis tietysti on, mutta oikeastaan ei...

Lou rämpii päivä kerrallaan eteenpäin naurettavassa työasussaan, kunnes tapahtuu jotain, joka pakottaa hänet tekemään valintoja ja noudattamaan Willille antamaansa lupausta. Oletan, että myös tälle kirjalle seuraa jatkoa, sillä tarina jää sopivasti auki, mitä en edellisen jälkeen osannut odottaa.

Moyes kirjoittaa sujuvaa, helposti luettavaa ja viihdyttävää tekstiä, jonka sisällöllä sinänsä ei itse asiassa ole niin väliä, sutjakkuus sekä helposti seurattavat tapahtumat ja tunnelmat riittävät. Taitavaa työtä!

Loistavaa lukemista unettomaan yöhön tai flunssan kourissa kärvistelyyn, jossa itse sen luin. Kun ei halua ajatella liikaa, vain viihtyä ja kuluttaa aikaa. Korea kansi sopii hienosti sisältöön, kuten edellisessäkin: tiedät jo yhdellä vilkaisulla, mitä saat. Ennen tätä kannattaa ehdottomasti kuitenkin lukea Kerro minulle jotakin hyvää.

Kenelle: Unettomille, sairaille tai muista syistä ajantappoviihdettä etsiville. Chick-lit-faneille, romantiikan ystäville. Joku mainitsi osuvasti hömppätaivaaseen kaipaavat.

Muualla: Susa kertoo, että sarjan edellisestä, Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta (jolle hän oli myyty) on tulossa leffa, vau! Susan sivulla linkki traileriin. Kirjasähkökäyrän Mai itki kuin vesiputous. Moyes onnistuu välttelemään lajityypilliset namikarikot, sanoo Annika osuvaan tapaansa.

Jojo Moyes: Jos olisit tässä. Gummerus 2016. Suomennos Heli Naski.



6 kommenttia:

  1. Tämä kirja jatkoi sujuvasti edellistä kirjaa ja koska se oli niin hyvässä muistissa, niin tunnelma säilyi samana. Eläydyin todella täysin Loun suruun ja ikävään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin hämmästynyt, kun tajusin tämän olevan jatko edelliseen, en tiennyt etukäteen! Kyllä, tunnelmassa pysyttiin, vaikka pakosti tämä jää sinänsä vähn vaisummaksi - se yksi jymy-yllätys on kyllä hyvä veto. Jatkoa seurannee.

      Poista
  2. Tästä jatko-osasta kohkattiin kauhiasti täällä. Itse en ole siihen tarttunut vieläkään enkä tiedä tartunko. Pidin kyllä siitä ekasta (Me Before You), mutta en tiedä haluanko lukea sille jatkoa. Ehkä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö kohkattiin, kiinnostavaa! Eka olikin kiva, tämä "vain" jatkoa eikä sisällöltään niin selkeä tarina.

      Poista
    2. Juu, kukaan ei käsittääkseni oikeastaan odottanut jatkoa tuolle Me Before Youlle. Sehän on julkaistu "jo" vuonna 2012 ja tuossa välissä Moysilta julkaistiin ihan muu romaani. Moyes on melko tuottelias kirjailija ja suosittu täällä, kun britti on. Itsekin olen lukenut useita hänen kirjojaan ja tykkäillyt. Tuo jatko-osa ei vaan oikein jaksa innostaa, koska hmm... Minusta joitakin asioita ei tarvitse jatkaa. Varaan toki silti oikeuden lukea jatkotkin joskus ;D

      Poista
    3. Tiedän kyllä, miksi kohkattiin. Se ylläri on kirjan paras anti, muu on pumpulina ympärillä. Eli ei kirjana sinänsä niin kummallinen, jopa tylsähkö, mutta juonenkäänne.

      Poista